Lohikäärme kukistuu
- Lohikäärmeen siipien suojassa on turvallista asua, lauloivat lapset aurinkoisen torin laidalla.
Ihmiset taputtivat hymyillen laulun lopuksi ja monet heittivät pari juuresta heidän edessään olevaan sankoon. Kyllä tuolla rallatuksella taas varmaan päivän kouluruoka tuli hankittua, Nila mietti ja jatkoi itse oman oppikirjansa lukemista. Hänkin oli käynyt Lohikäärmeen koulun jo kymmenen vuotta sitten, mutta halusi vieläkin oppia enemmän vanhoista asioista. Lohikäärmeen koulu oli Lohikäärmeen valtakunnan paras koulu, mutta moni asia jäi siellä selittämättä, koska Lohikäärme päätti myös siitä mitä opetettiin. Käytännössä varmaankin virkamiehet tekivät tuollaiset päätökset, eikä itse Lohikäärme, joka enimmäkseen pysytteli palatsissaan. Lohikäärme oli kuin kuka tahansa kuningas missä tahansa valtakunnassa, paitsi että Lohikäärme osasi lentää ja syöstä tulta.
Nila oli lukenut "Helppoa elektroniikkaa koululaisille" ainakin kymmenen kertaa, mutta ei vieläkään ymmärtänyt sähkötaikuudesta juuri mitään. Tavallaan hän osasi kaiken kirjassa kerrotun hyvin, mutta hän ei osannut yhdistää kirjan asioita niihin asioihin joita hän oikeasti halusi tehdä.
Nila halusi osata korjata taikaikkunoita, asentaa taikajohtoja taloihin ja korjata isoja koneita, mutta hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten ihmeessä kirjan esittelemät transistorit, ohmit ja vastukset liittyivät niihin asioihin.
Reijo käveli torin poikki Nilan luo.
Nila halusi osata korjata taikaikkunoita, asentaa taikajohtoja taloihin ja korjata isoja koneita, mutta hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten ihmeessä kirjan esittelemät transistorit, ohmit ja vastukset liittyivät niihin asioihin.
Reijo käveli torin poikki Nilan luo.
- Terve, ehtisitkö avuksi verkkoja kokemaan?
- No toki.
Nila autteli Reijoa toisinaan kaikenlaisissa hommissa.
Reijo oli aiemmin ollut Lohikäärmeen taikalaitekorjaaja ja hyvä sellainen, mutta hän oli aika paha suustaan. Korjausosaston johtaja oli erottanut Reijon jonkun kiukkuisen sanailun päätteeksi ja sen jälkeen Reijo oli vain kalastellut ja tehnyt kaikenlaisia hanttihommia, niinkuin Nilakin. Reijo kuitenkin on Lohikäärmeen virkailijoiden mustalla listalla, eikä hänelle saa antaa mitään hyviä töitä. Nila sai sentään joskus jotain töitä Lohikäärmeen virkailijoiltakin.
Reijo haisi vähän vanhalta viinalta. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan näyttänyt onneksi olevan kovin äkäisellä päällä.
Reijo oli joskus selaillut Nilan kirjaa ja sanonut että se oli hyvä kirja. Pari kertaa Nila oli yrittänyt kysellä Reijolta miten kirjan asiat liittyivät niihin korjaushommiin, mitä hän halusi tehdä, mutta ei ollut ymmärtänyt Reijon vastauksista mitään.
Reijo oli aiemmin ollut Lohikäärmeen taikalaitekorjaaja ja hyvä sellainen, mutta hän oli aika paha suustaan. Korjausosaston johtaja oli erottanut Reijon jonkun kiukkuisen sanailun päätteeksi ja sen jälkeen Reijo oli vain kalastellut ja tehnyt kaikenlaisia hanttihommia, niinkuin Nilakin. Reijo kuitenkin on Lohikäärmeen virkailijoiden mustalla listalla, eikä hänelle saa antaa mitään hyviä töitä. Nila sai sentään joskus jotain töitä Lohikäärmeen virkailijoiltakin.
Reijo haisi vähän vanhalta viinalta. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan näyttänyt onneksi olevan kovin äkäisellä päällä.
Reijo oli joskus selaillut Nilan kirjaa ja sanonut että se oli hyvä kirja. Pari kertaa Nila oli yrittänyt kysellä Reijolta miten kirjan asiat liittyivät niihin korjaushommiin, mitä hän halusi tehdä, mutta ei ollut ymmärtänyt Reijon vastauksista mitään.
...
Veneretki
Reijo katseli kelloaan koko ajan jo verkkoja kokiessa ja Nila hieman ihmetteli, mihin Reijolla oikein oli kiire. Kotia kohti soudettaessa Reijo halusi välttämättä soutaa.
"Käväistäänpäs matkalla tuolla Lamposaaressa pikaisesti, minulla on siellä yksi juttu, mikä voisi kiinnostaa sinuakin", Reijo tokaisi ja käänsi veneen yllättäen jyrkästi niemen taakse ja rantautui kallioiselle rannalle.
Nila ei sanonut mitään. Hän oli tottunut siihen että Reijolla oli kaikenlaisia pikkuhommia, jotka eivät olleet aina ihan laillisia. Ei Reijo silti mikään varsinainen rosvo ollut, useimmiten hän vain teki kaikenlaista pientä, minkä virkamiehet olivat syystä tai toisesta kieltäneet.
"Käväistäänpäs matkalla tuolla Lamposaaressa pikaisesti, minulla on siellä yksi juttu, mikä voisi kiinnostaa sinuakin", Reijo tokaisi ja käänsi veneen yllättäen jyrkästi niemen taakse ja rantautui kallioiselle rannalle.
Nila ei sanonut mitään. Hän oli tottunut siihen että Reijolla oli kaikenlaisia pikkuhommia, jotka eivät olleet aina ihan laillisia. Ei Reijo silti mikään varsinainen rosvo ollut, useimmiten hän vain teki kaikenlaista pientä, minkä virkamiehet olivat syystä tai toisesta kieltäneet.
...
Torilla ihmiset marisivat tarjonnan laadusta.
- Taaskaan ei ole tarjolla muuta kuin nauriita ja mätiä porkkanoita.- Ei ne maatalousosaston tollot osaa enää viljellä.
- Eivätkä varsinkaan säilöä mitään. Luulisi että jos on vähemmän säilöttävää, niin se olisi helpompaa, mutta näymmä ei, ainakaan noille kavereille.- No eihän siellä ole töissä enää ketään kuka tajuaisi maanviljelystä tai säilömisestä mitään, kun pomoina on pelkkiä virkamiesten serkkuja ja työntekijöinä niiden juoppoja kavereita.
Torin laidalla oli taas enemmän kerjäläisiä. Kokonaiset perheetkin olivat kerjäämässä ruokaa tai mitä tahansa.
- Taaskaan ei ole tarjolla muuta kuin nauriita ja mätiä porkkanoita.
- Eivätkä varsinkaan säilöä mitään. Luulisi että jos on vähemmän säilöttävää, niin se olisi helpompaa, mutta näymmä ei, ainakaan noille kavereille.
Taikalähde lakkaa toimimasta
Nila ja Reijo katselivat tyhjän talon ikkunasta kuinka vartijat juoksivat sateessa tarkastusreittiensä läpi viereisellä taikalähteellä. Taikalähteestä vesi tuli kaikkiin kaupungin vesihanoihin. Se oli suuri aidattu alue täynnä kivisiä ja metallisia rakennelmia ja äänekkäitä koneita.
- Miksi täällä ei asu ketään, Nila kysyi Reijolta.
- Tämä on niin iso talo ja hienolla paikalla, ettei kenelläkään ole varaa maksaa kaikkia veroja täällä asumisesta.
- Eikö edes varastonjohtajilla tai kauppiailla tai veronkantajilla?
- No kyllä varmaan ainakin joillakin olisi, mutta he haluavat asua lähempänä keskustaa ja pitäähän tuo taikalähde meteliäkin.
Nila näytti miettivän asiaa ja jatkoi vartijoiden tarkkailua ikkunasta. Taikalähde todella piti jatkuvaa huminaa, pörinää ja ajoittain omituista kolinaakin. Mutta ei se nyt niin kova ääni ollut kuitenkaan.
- Minä voisin muuttaa tänne.
- Niin varmaan, sen Helenan kanssa ja tehdä paljon lapsia, naureskeli Reijo ja otti pitkän ryypyn pullosta.
Samaan aikaan lähteellä viimeinenkin vartija palasi vaunuun ja portit suljettiin.
Reijo alkoi vaivalloisesti pukea päälleen vartijan asusteita.
Nila oli vaihtanut vaatteensa jo ajat sitten ja pakannut varusteet laukkuihin.
Vartijoiden vaunu poistui pörinää ja kolinaa pitäen kohti kaupunkia. Hetken päästä miehet astuivat ulos talosta ja kävelivät taikalähteen taakse, missä aidassa oli reikä.
- Varovasti sitten. Tuo muta on tosi liukasta, melkein kaaduin.
Samaan aikaan lähteellä viimeinenkin vartija palasi vaunuun ja portit suljettiin.
Reijo alkoi vaivalloisesti pukea päälleen vartijan asusteita.
Nila oli vaihtanut vaatteensa jo ajat sitten ja pakannut varusteet laukkuihin.
Vartijoiden vaunu poistui pörinää ja kolinaa pitäen kohti kaupunkia. Hetken päästä miehet astuivat ulos talosta ja kävelivät taikalähteen taakse, missä aidassa oli reikä.
- Varovasti sitten. Tuo muta on tosi liukasta, melkein kaaduin.
- Huomasin, mutta auttaa kun juo vähemmän. Saatko otettua vastaan nämä laukut sille puolelle?
- Joo, anna vaan, yksi kerrallaan.
...
Aamulla herätyskello soi, mutta valot eivät toimineet, vettä ei tullut hanasta ja kaikkialla oli omituisen hiljaista. Vain Reijo kuorsasi mattoon kääriytyneenä eteisessä. Krapulakin tuntui alkavan velloa vatsassa, joten Nila päätti mennä takaisin nukkumaan.
Puolilta päivin Nila ja Reijo eivät enää pystyneet nukkumaan ja he päättivät lähteä kaupalle ostamaan jotain juotavaa. Kauppa oli kuitenkin ollut suljettu koko päivän, koska rahalaitteet eivät toimineet. Ovella oli suuri joukko kiukkuisia ihmisiä.
- Ennen vanhaan oltaisiin voitu vain ottaa yhteyttä toiseen kaupunkiin ja pyytää sieltä lisää laitetaikureita paikalle. Kyllä sieltä joku olisi osannut vian korjata, sanoi joku kauppaan pyrkijä kyllästyttyään odottamaan.
- Nuo Lohikäärmeen laitetaikurit on kaikki pelkkiä juoppoja, jotka vain esittävät muka tajuavansa noista koneista jotain. Yksi pieni myrsky vain ja kaikki hajoaa.
...
Mikään ei taaskaan toimi
Aamulla herätyskello soi, mutta valot eivät toimineet, vettä ei tullut hanasta ja kaikkialla oli omituisen hiljaista. Vain Reijo kuorsasi mattoon kääriytyneenä eteisessä. Krapulakin tuntui alkavan velloa vatsassa, joten Nila päätti mennä takaisin nukkumaan.
Puolilta päivin Nila ja Reijo eivät enää pystyneet nukkumaan ja he päättivät lähteä kaupalle ostamaan jotain juotavaa. Kauppa oli kuitenkin ollut suljettu koko päivän, koska rahalaitteet eivät toimineet. Ovella oli suuri joukko kiukkuisia ihmisiä.
- Ennen vanhaan oltaisiin voitu vain ottaa yhteyttä toiseen kaupunkiin ja pyytää sieltä lisää laitetaikureita paikalle. Kyllä sieltä joku olisi osannut vian korjata, sanoi joku kauppaan pyrkijä kyllästyttyään odottamaan.
- Nuo Lohikäärmeen laitetaikurit on kaikki pelkkiä juoppoja, jotka vain esittävät muka tajuavansa noista koneista jotain. Yksi pieni myrsky vain ja kaikki hajoaa.
- Ei Lohikäärmeellä ole enää ketään oikeita laitetaikureita töissä, virkamiehet on erottaneet kaikki ja ottaneet tilalle jotain sukulaisiaan, jotka eivät tajua mistään mitään.
Reijolla näytti olevan vaikeuksia olla kommentoimatta asiaa ja Nila alkoi ohjata Reijoa pois väkijoukosta, ennen kuin hän sanoisi jotain. Aikoinaan Reijokin oli ollut Lohikäärmeellä töissä ja hänetkin joku virkamies oli erottanut ties mistä syystä.
Lohikäärme oli sulkenut pienen valtakuntansa rajat lähes kaikilta kauppamiehiltä jo vuosia sitten. Kaukana etelässä oli rajakylä, jossa muiden paikkakuntien kauppiaat saivat käydä kauppaa Lohikäärmeen virallisten kauppiaiden kanssa. Sieltä kauppatavarat sitten kulkeutuivat kaupungin suureen tukkuvarastoon, joka oli tietenkin Lohikäärmeen omistuksessa.
Torin poikki kävellessään yksi vartija huomasi heidät ja alkoi huutaa heille kiukkuisesti.
- Hei Reijo ja Nila, kuulin että olitte mölynneet yöllä alasti humalassa uimarannalla, vartija räyhäsi, - Teillä oli tuuria että tänään on kiireinen päivä, enkä ehdi teidän kännitoilailujanne selvitellä. Mutta antakaa olla viimeinen kerta. Ensi kerralla heitän teidät putkaan vaikka olisi kuinka kiire.
- Joo ei tule toistumaan, anteeksi.
Reijolla näytti olevan vaikeuksia olla kommentoimatta asiaa ja Nila alkoi ohjata Reijoa pois väkijoukosta, ennen kuin hän sanoisi jotain. Aikoinaan Reijokin oli ollut Lohikäärmeellä töissä ja hänetkin joku virkamies oli erottanut ties mistä syystä.
Lohikäärme oli sulkenut pienen valtakuntansa rajat lähes kaikilta kauppamiehiltä jo vuosia sitten. Kaukana etelässä oli rajakylä, jossa muiden paikkakuntien kauppiaat saivat käydä kauppaa Lohikäärmeen virallisten kauppiaiden kanssa. Sieltä kauppatavarat sitten kulkeutuivat kaupungin suureen tukkuvarastoon, joka oli tietenkin Lohikäärmeen omistuksessa.
Torin poikki kävellessään yksi vartija huomasi heidät ja alkoi huutaa heille kiukkuisesti.
- Hei Reijo ja Nila, kuulin että olitte mölynneet yöllä alasti humalassa uimarannalla, vartija räyhäsi, - Teillä oli tuuria että tänään on kiireinen päivä, enkä ehdi teidän kännitoilailujanne selvitellä. Mutta antakaa olla viimeinen kerta. Ensi kerralla heitän teidät putkaan vaikka olisi kuinka kiire.
- Joo ei tule toistumaan, anteeksi.
...
Metsän keskellä oli enemmän tai vähemmän salainen kylä. Siellä asuvista ihmisistä sanottiin kaupungilla, että he olivat kuolleet, kadonneet tai muuttaneet pois. Monet kyläläiset olivat etsintäkuulutettuja rikollisia. Enimmäkseen he olivat arvostelleet Lohikäärmeen määräyksiä ja heille oli keksitty jokin syyte, minkä jälkeen heidät oli tuomittu poissaolevina.
Melkein kaikki kaupunkilaiset olivat kuulleet huhuja kylästä, mutta useimmat eivät halunneet tietää olivatko huhut totta. Huhuttiin nimittäin myös, että kylässä asuvat kaameat roistot tappoivat kaikki liian lähelle eksyvät.
Rosvot metsässä
Metsän keskellä oli enemmän tai vähemmän salainen kylä. Siellä asuvista ihmisistä sanottiin kaupungilla, että he olivat kuolleet, kadonneet tai muuttaneet pois. Monet kyläläiset olivat etsintäkuulutettuja rikollisia. Enimmäkseen he olivat arvostelleet Lohikäärmeen määräyksiä ja heille oli keksitty jokin syyte, minkä jälkeen heidät oli tuomittu poissaolevina.
Melkein kaikki kaupunkilaiset olivat kuulleet huhuja kylästä, mutta useimmat eivät halunneet tietää olivatko huhut totta. Huhuttiin nimittäin myös, että kylässä asuvat kaameat roistot tappoivat kaikki liian lähelle eksyvät.
...
Reijo kömpi paikalle viinapullon kanssa.
- Minä en kyllä vieläkään usko että se on vain joku kone. On se oikea lohikäärme, Reijo sanoi
- Älä nyt taas aloita, Ritva vastasi, se on varmaan vain jokin erikoishelikopteri tai pelkkä kuva ja ääni.
- Ai silloinkin kun se lensi taivaalla ja sytytti puita palamaan? Suihkuttavatko helikopterit muka tulta, Reijo kysyi.
- Oletko muka joskus nähnyt oikean helikopterin, Seppo heitti väliin.
- No en minä ole ikinä helikopteria oikeasti nähnyt, Reijo vänkäsi vastaan, - mutta monilla videoilla olen.
- Minä en kyllä vieläkään usko että se on vain joku kone. On se oikea lohikäärme, Reijo sanoi
- Älä nyt taas aloita, Ritva vastasi, se on varmaan vain jokin erikoishelikopteri tai pelkkä kuva ja ääni.
- Ai silloinkin kun se lensi taivaalla ja sytytti puita palamaan? Suihkuttavatko helikopterit muka tulta, Reijo kysyi.
- Oletko muka joskus nähnyt oikean helikopterin, Seppo heitti väliin.
- No en minä ole ikinä helikopteria oikeasti nähnyt, Reijo vänkäsi vastaan, - mutta monilla videoilla olen.
Seppo alkoi selvästi ärsyyntyä, mutta ei sanonut heti mitään.
- Minä olen nähnyt lohikäärmeitäkin videoilla, sanoi Seppo lopulta rauhallisesti.
- No mutta eivät ole oikeita.
- Milläs sinä sen erotat videolta että kumpi on oikea, helikopteri vai lohikäärme?
- Minä olen nähnyt lohikäärmeitäkin videoilla, sanoi Seppo lopulta rauhallisesti.
- No mutta eivät ole oikeita.
- Milläs sinä sen erotat videolta että kumpi on oikea, helikopteri vai lohikäärme?
...
Seuraavana päivänä valot ja rahalaitteet eivät edelleenkään toimineet, juoksevaa vettä ei tullut, eikä ruokakauppa vieläkään auennut.
Rikos ja rangaistus
Seuraavana päivänä valot ja rahalaitteet eivät edelleenkään toimineet, juoksevaa vettä ei tullut, eikä ruokakauppa vieläkään auennut.
Torilla oli paljon äkäisiä ihmisiä.
- Kyllä aiemminkin oli kurjaa, mutta nyt on kyllä vielä kurjempaa.- Aiemmin oli sentään vettä ja leipää ja kunnon vessat.- Nyt on jano ja ripuli, joka paikassa paskaa ja ruoka on niin pahaa että mieluummin näkee nälkää kuin syö sitä.
- Kyllä aiemminkin oli kurjaa, mutta nyt on kyllä vielä kurjempaa.
Jotain silti tapahtui. Torille oli yöllä pystytetty hirttolava.
...
- Hei vain kaikki, kiitos kun tulitte paikalle. Minulla on teille hyviä uutisia. Syylliset taikalaite- ja vesiongelmiin on saatu kiinni ja nyt heitä rankaistaan. Kohta kaikki on taas niinkuin ennenkin.
Ihmiset kuuntelivat välinpitämättömästi Viljamia. Hänen suustaan oli totuttu kuulemaan samanlaista katteetonta hölynpölyä milloin mistäkin aiheesta.
...
Väkijoukko alkoi hajaantua hirttolavan luota vähin äänin, mutta kukaan ei näyttänyt olevan juhlatuulella ja vain harva käveli krouvin suuntaan. Nila ja Helenakin suunnistivat kulkunsa vaivihkaa sivukujaa kohti.
- Murhaaja, huusi joku äkkiä väkijoukosta ja jostain lensi kivi joka osui Viljamin otsaan.
- Kuka se oli?, Viljami raivosi, - Ottakaa kiinni se ja tuokaa lavalle!
Vartijat syöksyivät heti väkijoukkoon, jossa kaikki olivat jähmettyneet paikoilleen. Vaikka vartijat kuinka kovistelivat, kukaan ei ollut nähnyt mitään ja lopulta Viljami ja vartijat luovuttivat, eikä kapinoitsijaa saatu kiinni koskaan.
...
Paluu vaihtotalouteen
- Hei Nila, paistetaanko illalla taas kalaa nuotiolla, Helena kysyi.
- Joo mikä ettei, lähden kohta kokeilemaan salaisesta kalapaikasta.
- Tuo samalla sieltä viinaa jos satut löytämään, Reijo heitti väliin.
Reijon viinavarastotkin olivat viimein loppuneet, eikä mistään voinut ostaa vieläkään lisää. Kukaan ei myynyt edes kiljua, koska kaikki ainekset olivat lopussa. Rahalla ei ollut enää arvoa ja asioita pystyi vain vaihtamaan toisiin. Kalaa kiljuun, perunoita polttopuihin ja jäniksiä jousipyssyihin.
Tori oli lähes tyhjillään, koska ihmiset eivät uskaltaneet enää liikkua missään edellisen päivän jälkeen. Valot, kauppojen taikalaitteet ja vesihanat eivät vieläkään toimineet ja kaikki pelkäsivät että vartijat ja virkamiehet tarvitsivat lisää rangaistavia syyllisiä.
...
Väkijoukon ja varaston välissä oli satojen vartijoiden ketju estämässä pääsyä varastolle.
- Menkää takaisin kotiinne, johtaja Kilpelä huusi taikalaitteeseen, joka vahvisti äänen vieläkin kovemmaksi. - Ruokakaupat aukeavat ehkä jo tänä iltana kun taikalaitteet saadaan taas toimimaan.
- Mene itse kotiisi ja ota vartijat mukaasi, huusi joku takaisin väkijoukosta.
Nila ja Reijokin olivat saapuneet paikalle siltä varalta, että Kilpelä sattuisikin armeliaisuudenpuuskassaan antamaan ruokaa varastostaan. Se vaikutti koko ajan epätodennäköisemmältä, sillä kaikki näyttivät olevan sitä vihaisempia mitä pitempään tilanne jatkui.
- Tämä mielenosoitus on epäkunnioituksen osoitus valtiastamme Lohikäärmettä kohtaan, eikä hän tule kohtelemaan hyvin siihen osallistuneita, raivosi Kilpelä.
- Me lähdemme pois heti kun saamme ruokaa!
Väkijoukon ja varaston välissä oli satojen vartijoiden ketju estämässä pääsyä varastolle.
- Menkää takaisin kotiinne, johtaja Kilpelä huusi taikalaitteeseen, joka vahvisti äänen vieläkin kovemmaksi. - Ruokakaupat aukeavat ehkä jo tänä iltana kun taikalaitteet saadaan taas toimimaan.
- Mene itse kotiisi ja ota vartijat mukaasi, huusi joku takaisin väkijoukosta.
Nila ja Reijokin olivat saapuneet paikalle siltä varalta, että Kilpelä sattuisikin armeliaisuudenpuuskassaan antamaan ruokaa varastostaan. Se vaikutti koko ajan epätodennäköisemmältä, sillä kaikki näyttivät olevan sitä vihaisempia mitä pitempään tilanne jatkui.
- Tämä mielenosoitus on epäkunnioituksen osoitus valtiastamme Lohikäärmettä kohtaan, eikä hän tule kohtelemaan hyvin siihen osallistuneita, raivosi Kilpelä.
- Me lähdemme pois heti kun saamme ruokaa!
...
...
Väistämätön tapahtuu
Yöllä vartijat saapuivat torille suurten koneiden kanssa ja touhusivat siellä kanssa auringon nousuun asti jotain kovaa ääntä pitäen.
Aamulla suurin osa koneista oli poistunut, mutta hirttolavan viereen oli tuotu valtava rakennelma, joka näytti mustista kangasverhoista tehdyltä muurilta. Rakennelma oli korkeampi kuin monet torin laidalla olevat talot. Vartijat seisoivat kangasverhojen edesssä tiiviissä rintamassa. Silloin tällöin verhojen takaa kuului vaimeasti kolahduksia ja omituisia sihahduksia.
...
Vartijat vetivät verhot sivuun ja niiden takaa paljastui talon kokoinen metallilaatikko, jonka yksi seinä oli avoin torille päin.
Pimeän laatikon sisältä astui esiin valtava lohikäärme, joka sihisi pahaenteisesti.
Ihmisjoukko alkoi kiljumaan ja pyrki pakoon torilta, mutta vartijat torin laidoilla olivat tukkineet kaikki pakoreitit.
...
Lohikäärme oli omituisen hidas. Sillä oli musta metallinkiiltoinen suomuinen pää, jota se liikutti tahmeasti, eivätkä sen jalat eivät näyttäneet liikkuvan juuri ollenkaan. Se avasi rauhallisesti suunsa ja sylkäisi taas valtavan tulipatsaan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan osunut kehenkään, mutta sytytti yhden torin laidan taloista palamaan.
Ihmiset olivat kauhusta huutaen pakkautuneet torin kauimmaisimpaan nurkkaan.
...
Nila otti yhden kranaateista taskuunsa. Vaikka se räjähtäisi heti, kuinka paljon pahempi asia se olisi kuin kärsiä myöhemmin Lohikäärmeen kostosta. Lohikäärme oli voitettava nyt hinnalla millä hyvänsä.
...
Lohikäärme huomasi Nilan ja alkoi kääntää päätään hitaasti kohti häntä.
Lohikäärmeen takaa Ritva ilmestyi yllättäen jostain ja alkoi lähestyä sitä päättäväisin askelin.
Nila jatkoi kävelyään hitaasti kohti Lohikäärmettä, vaikka tiesi nyt Lohikäärmeen varmasti nähneen hänet.
Ritva heitti jotain Lohikäärmettä kohti ja kuului metallinen kolahdus. Lohikäärme käänsi päätään takaisin kohti vartijoita ja alkoi samalla perääntyä takaperin takaisin kohti metallista laatikkoaan.
"Kaikki maahan makaamaan", huusi yksi vartijoista, "Suojautukaa kaikki heti!"
Nila kiihdytti askeliaan, otti kranaatin esiin taskustaan ja alkoi repiä sokkaa irti.
Hän ei ollut varma oliko se irti vai ei.
"Kolme...", hän tempaisi vielä kerran sokasta ja nyt se irtosi kokonaan, "Kaksi...", hän heitti kranaatin perääntyvän Lohikäärmeen ja metallilaatikon väliin ja syöksyi maahan makaamaan.
Valtava räjähdys heitti ympäriinsä kiviä ja puun ja metallin kappaleita. Heti perään kuului monta muuta räjähdystä ja niiden seasta huutoa räminää ja kolinaa.
Lohikäärme huomasi Nilan ja alkoi kääntää päätään hitaasti kohti häntä.
Lohikäärmeen takaa Ritva ilmestyi yllättäen jostain ja alkoi lähestyä sitä päättäväisin askelin.
Nila jatkoi kävelyään hitaasti kohti Lohikäärmettä, vaikka tiesi nyt Lohikäärmeen varmasti nähneen hänet.
Ritva heitti jotain Lohikäärmettä kohti ja kuului metallinen kolahdus. Lohikäärme käänsi päätään takaisin kohti vartijoita ja alkoi samalla perääntyä takaperin takaisin kohti metallista laatikkoaan.
"Kaikki maahan makaamaan", huusi yksi vartijoista, "Suojautukaa kaikki heti!"
Nila kiihdytti askeliaan, otti kranaatin esiin taskustaan ja alkoi repiä sokkaa irti.
Hän ei ollut varma oliko se irti vai ei.
"Kolme...", hän tempaisi vielä kerran sokasta ja nyt se irtosi kokonaan, "Kaksi...", hän heitti kranaatin perääntyvän Lohikäärmeen ja metallilaatikon väliin ja syöksyi maahan makaamaan.
Valtava räjähdys heitti ympäriinsä kiviä ja puun ja metallin kappaleita. Heti perään kuului monta muuta räjähdystä ja niiden seasta huutoa räminää ja kolinaa.
...
Seuraavana yönä valot syttyivät taas ja vesihanat alkoivat toimia. Kaupat avattiin keskellä yötä ja ihmiset riemuitsivat kadulla. Kaikille annettiin tarpeen mukaan ilmaiseksi ruokaa, lääkkeitä ja muita välttämättömiä tarpeita.
...
Taikalähteen viereisellä talolla Nila ja Helena olivat tullut tapaamaan uusia naapureitaan.
- Hei Eerika, tässä ovat Nila ja Toivolan Penan tyttö Helena. He muuttivat tuohon naapuriin.
- Ohoh! No kyllähän minä Helenan tunnen, tervetuloa! Se onkin varmaan Penalle helpotus, että vähän väki vähenee teidän huushollista, sanoi Eerika ja halasi Helenaa.
- Joo, Mikkokin meinaa muuttaa johonkin, Helena vastasi.
- Tuossa vähän matkan päässä rinteessä on toinenkin hieno talo tyhjillään. Minua ei haittaisi ainakaan yhtään, jos Mikko siihen muuttaisi. Eipähän tulisi ainakaan mitään juopporemmiä sitten siihen meidän riesaksi.
Comments
Post a Comment